Unna 10 v s. 21. 3. 2014 Enontekiön Näkkälässä, kasvattaja Marja Vanhapiha
Unna syntynyt Enontekiön Näkkälässä 21. 3. 2014, otettiin lapinporokoirarotuun veljensä Rannun kanssa 2017, jälkeläisiä 3 pentuetta 21 pentua. Ensimmänen Neakkel-pentue 2017 isänä Korpikairan Ikirouta (Manu), Vilgesjuolgi-pentujen isä Pilvipolun Eemeli ja viimeisen pentueen Repolaisten isä Pilvipolun Helmen Arwo. Jälkeläisiä on yhdelle nartulle paljon, mutta sekä Unnassa itsessään että sille valituissa sulhasissa on mielestäni jotain tärkeää säilytettävää suvun ja paimennusominaisuuksien takia. Kaikki jälkeläiset ovat nyt aikuisia rakastettuja perhekoiria. Kodinvaihtajia ei Unnan jälkeläisissä ole. Terveyden suhteen ei ole suuria ongelmia ollut. Pari valitettavaa ruoka-allergiatapausta (repolaiset), yksi epäilty, ei diagnosoitu pannus-silmäsairaus ( Vilgesjuolgi). Lieviä selkämuutoksia on periytynyt osalle pentuja ja mahdolllisesti yksi Neakkel-pentu oireilee niiden takia. Kivesvikaisuutta Unna varmasti jossain määrin periyttää. Lonkkaindeksi Unnalla on tällä hetkellä 108.
Toista polveakin on Unnalle jo syntynyt Pilvipolun Virggo Vilgesjuolgin Pilvipolun Arboretum-pentueessa sekä Pilvipolun Neakkel-Ránnelle Kittilään Maija Korhosen kasvattamana.
Porokoirat ovat vieneet minut monta kertaa Lapin maisemiin. Kevään 2014 kaksi retkeä olivat erityisen antoisia. Yksi "syyllinen" niihin on porokoirakasvattaja Marja Vanhapiha Näkkälästä. Nyt 10 vuoden kuluttua on mukava tarkastella, mitä noista ikimuistoisista matkoista seurasi.
Iltahämyn Pajulintu
Kuulin, että Hettaan Zinaidan kenneliin on syntynyt Iltahämyn Pajulinnulle eli Tsierggikselle pentuja. Päätin hankkia pentueesta sijoitusnartun, koska emän isä oli kantanarttuni Cikkin pojan Pilvipolun Ontrein tyttö. Tämä linja ei ollut jatkanut sukua. Tsierggis itse oli työkoira ja isä oli Marja Vanhapihan kasvatti. Niinpä läksimme iloiselle pennunhakumatkalle ystävieni Maritan ja Sannan sekä hänen poikansa kanssa. Pennun sijoituskoti olisi Sannan luona.
Zinaidan Luna täytti 10 v 21. 1, 2014. Onnittelut pirteälle Lunalle! Luna synnytti Pilvipolun Täydenkuun karhunpennut -pentueen kesällä 2018 Kolin Kortelahdessa. Isänä on Poropeukolon Sokeri-Jussi. Tästä suku on jatkunut jo toiseen polveen Pilvipolun Metsän Kultarinnan eli Valman Merisää-pentueena. Samoin Pilvipolun Metsänaikapoika eli Otso on juuri tullut isäksi. Pennut syntyivät Lumoturkin kennelissä.
Lunan isä Remu hyväksyttiin 2014 rotuun ja sen myötä myös Zinaidan Luna ja sen sisarukset. Sukua on Lunan lisäksi jatkanut Zinaidan Taika.
Remun omistaja Inkeri Väystäjä kertoi Remun emästä Nastista Näkkälässä. Kiinnostukseni heräsi ja niinpä matkasimme kohti Norjan rajaa Näkkälään.
Ihastuin Nastiin ja varasin Marjalta alustavasti pennun, koska Nasti oli ihan viimeisillään raskaana.
Pentueen isä oli Iisko-Matti Näkkäläjärven porokoira Musti, jonka emä on Sunna, Tuomas Näkkäläjärven hyvä porokoira. Sunnan suku menee Kittilään Juha Vainion kasvatteihin.
Kuvassa Sunna ( oik.) poikansa kanssa. Sunna on myös Nastin emä, joten tulevien pentujen takana on melko vahva sukusiitos, mutta onneksi ei ole ilmennyt myöhemmin mitään vakavia perinnöllisiä sairauksia.
Mustin isän Moskun suku onkin omien kyselyideni jälkeen selvinnyt pitemmälle. Yllätyksekseni huomasin, että pentujen isänisä Mosku onkin suomenlapinkoira, jonka isälinja on omaa paimensukuisen lapinkoiran kasvatutustyötäni. Myös emälinjassa suurin osa on paimensukuisia. Mosku on oikealta nimeltään Huuraukko, jonka isä on Pilvipolun Kerkkä. Kerkkä on taas Irenen tyttären Pilvipolun Tiukun poika. Enpä pane ollenkaan pahakseni, että nämä hyvien paimensukuisten geenit on saatu myös lapinporokoirien puolelle. Niiden perimähän on saamelaisalueen pitkäkarvaisissa porokoirissa.
Unnan emä Nasti. Nastilla on paljon jälkeläisiä porotyössä. Rotuun on otettu myös Unnan täysveli Rannu sekä sisarpuolet Remu ja Tilhku , joilla on myös jälkeläisiä. Nastin emä oli siis Sunna, jonka suku on selvitetty yllä. Nasti täytti talvella 15 v.
Nastin isä on Antti Näkkäläjärven porokoira Guuge, jonka kasvattaja on Matti Proksi Syväjärveltä. Guugen isä on Proksin Skierri.
Matkustimme taas toukokuun puolessa välissä Näkklään. Tällä kertaa kyytinaisena oli ystäväni Tiina.
Alkuperäinen suunnitelmani oli ottaa tällä kertaa uros, mutta sitten pikkuisin tyttöpentu tuntui omalta. Se oli jo saanut kokonsa takia nimekseen Unna.
Tiina valitsi Rannun, joka oli hyvin luoksetuleva.
En enää muista, oliko alunperin tarkoitus, että Tiinakin ottaa pennun, mutta niin siinä vain kävi. Ja onneksi ottivat, sillä sopivampaa kaveria ei maatilalle ja perhekotiin voisi toivoa.
Rannulla on 2 pentuetta lapinporokoirissa ja lisäksi luvaton määrä rakkauslapsia. Pilvipoluille Rannu teki pennut Pilvipolun Mansin kanssa. Nämä jo kohta yhdeksänvuotiaat Velho-pojat ovat minun suuri ilonaiheeni. Hienoja poikia kaikki!
Unnan viimeiset leikit äiskän, enon ja pentusisarusten kanssa.
Ja niin alkoi pitkä matka
vähän kesäisempiin maisemiin Kolin Kortelahteen.
Unna solahti nopeasti Kortelahden väen joukkoon. Jo toisena päivänä se harjoitteli kanapaimennusta.
Piparikin ehti kasvattaa Unnaa vähän aikaa.
Mansin kanssa yhteiseloa kesti 10 vuotta. Mansi ja Unna olivat hieno parivaljakko. Vaikka ikäeroa oli vain 2 vuotta, niillä ei koskaan ollut kärhämää keskenään.
Toukokuussa viemme Unnnan kanssa Mansin tuhkat Kolille koirien lempisuolle.
Porokoirina toimii 4 Unnan poikaa ja lammastilalla 1 tyttö. Poropaimennusharjoituksissa olen nähnyt 13 jälkeläistä 21:sta ja kaikki ovat osoittaneet hyviä paimennusominaisuuksia. Kuvassa Pilvipolun Neakkel-Ránne, joka on porokoirana Kittilässä.
Pilvipolu Háldi Vilgesjuolgi toimii apuna pienen lammaskatraan hoidossa. Háldi on myös innokas poropaimen.
Yläkuvassa Rannu ja alakuvassa Unna poropaimennusharjoituksissa.
kuva Terhi Honkonen
Pilvipolun koirat eivät loista näyttelykehissä, mutta poroaidassa olen saanut olla monta kertaa ylpeä kasvateisitani.
Kiitokset Marjalle ja muille porokoirien kasvattajille, joilta olemme saaneet hienon perinnön vaalittavaksi!
