keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Värikkäitä yllätyksiä lintulaudalla

Lintujen talviruokinta on yksi rakkaimmista harrastuksistani. Pystyn seuraamaan lintuja työpöydältäni makuuhuoneen ikkunasta. Niinpä koneella työskentely keskeytyy aina mukavsti, kun lintulaudalla tapahtuu jotain.



Jotain värikästä vilahti silmissäni. Uusi tuttavuus lintulaudalla! Tikli on kulttuuriseutujen  lintu Etelä-Suomesta. Satunnaisia vierailijoita voi eksyä pohjoisempaan. Tikli on saanut nimensä iloisesta viserryksestä "tiklit, tiklit"


Tiklejä on kaikkiaan kuusi.




Hyvin tikli sopii Kortelahden värikkääseen lintulautaseurueeseen. Punatulkut, urpiaiset ja tiklit syövät kaikki auringonkukansiemeniä maasta. Tarjolla on myös pähkinärouhetta.


Yksinäinen pikku urpiainen on viihtynyt koko talven Kortelahdessa.


 Viherpeippoja on yli kymmenen linnun parvi.


Viherpeippo


Närhiä on ainakin viisi. Yhdessä tikkojen kanssa ne rohmuavat talipötkön aika nopeasti.


Käpytikka


Harmaapäätikka




Talitiaisia on runsaasti, useampi kymmen, sinitiaisia muutamaja yksi hömötiainen.


 Värikästä vilskettä lintulaudalla riittää. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna on perinteinen Pihabongaus 2018


Toivottavasti tiklit viihtyvät siihen asti.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Tykkyjen vaarallinen kauneus




Kolin kansallispuiston puut ovat kokeneet tänä talvena kovia. Jo ennen vuodenvaihdetta lunta satoi paljon. Kunnon pakkasia ei kuitenkaan ollut. Yli 200 metrin korkeudessa vaaroilla nuoskalumi jäätyi puidem oksille ja sitä tuli koko ajan lisää.  Kun maa on märkä ja roudaton, puut kaatuivat ja voivat edelleen  kaatua juurineen raskaan lumitaakan alla.




Kolin kansallispuiston polut jouduttiin uuden vuoden jälkeen sulkemaan, koska niin paljon puita kaatui reiteille ja koko ajan on vaarassa, että puita sortuu lisää tai raskas lumikuorma romahtaa kulkijan niskaan.


Retkeilijöiden on syytä tarkkaan miettiä, missä on turvallista kulkea. Onneksi nyt on luvattu pakkassäitä. Pakkaslumi on kevyempää ja toivotaan, että puut jaksavat kantaa taakkansa, kunnes kevätaurinko sen sulattaa.


Loppiaisena opastin vierailulle tulleet siskoni Ukon huippua kohti. Tiesimme kyllä kulkevamme pinellä riskillä. Painavat tykkykuuset huojuivat raskaasti tuulessa.






Kaikkia kaatuneita puita ei poluilta ole pystytty raivaamaan.




Huipulla! Onhan tämä maisema pienen riskin arvoinen.










Alaspäin oli välillä turvallisinta tulla pyllymäkeä.






Mitenkähän maisemat ovat muuttuneet poluilla Akalle, Pahalle ja Mäkrälle? Se nähdään tulevilla retkillä.
Kolin jouluajan tykkyjä 7 vuoden takaa Tykky, talven taakkaa ja taidetta

maanantai 1. tammikuuta 2018

Ylistys talvelle ja lapinporokoirille


Palaan muistoihin kuuden vuoden taakse, jolloin minulla oli lapinporokoirat Pilvipolun Silva ja Pipariakka.  Kuvat lumikenkäretkeltä, jonka tein Silvan ja Piparin kanssa kotivaaralleni Käränkälle. Sen korkeus on yli 300m. Alhaalla pilkottaa koti kultainen.


Silva, 12v.


Läksimme liikkeelle ennen auringonnousua. Talvi oli silloinkin luminen. Kunnon porokoiraa ei umpihanget haittaa.


Kun pääsimme ylös vaaran laelle, päivä alkoi kirkastua.






Porokoira kauneimmillaan omassa elementissään.


Pipari, 7v




Aurinko synnytti Pielisen ylle hienon halon.


Silvan tuhkat levitettiin seuraavan talvena Käränkän rinteille.   Piparin tuhkat sirottelin viime vuonna Kortelahden kotisuolle Käränkälammelle.


Kun mietin omaa vanhenemistani,  toivon, että lapseni näyttävät näitä kuvia minulle sitten, kun en ehkä itse enää muista katsoa. Näiden kuvien onnellisuuus ei koskaan katoa.