torstai 11. syyskuuta 2014

Pilven Pojan muistotilaisuus

Syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina meillä oli suunnitelmissa viettää Rehulassa Pipon 25-vuotissynttäreitä. Synttärit vaihtuivat Pilven Pojan muistotilaisuudeksi.Pilven Poika laukkasi pilvilaitumille


Vain vanhat suitset on nyt tallissain
ja nurkkaan jäänyt satula on vain.
Kysyt, miksi olen onneton.
Vastaan sulle: Pipo poissa on,



Pipo muutti Rehulan  uuteen talliin 2006. Siellä se eleli tammojensa ympäröimänä elämänsä loppuun asti. Pipon kaviot ovat uurtaneet jälkensä sementtiin.

Pilven Pojan haudalle meitä johdattivat Maria Rehulan ratsastama Ukonhattu ja Minna Maunolan ratsastama Pipon Pähkinä. Molemmat orit Pipon jälkeläisiä.


Laura laskemassa kukkaansa.

Hanna Honkanen hoiti Pipoa viimeiset vuodet loppuun saakka.




 Laura oli koonnut diaesityksen Pipon elämästä.

Niin paljon hyviä, onnellisia muistoja!

Kultainen orimme elää muistoissa, valokuvissa ja tarinoissa. Pilven Poika elää myös jokaisessa jälkeläisessään.

 Kuvissa Pilven Pojan poika Ukonhattu Rehulan tallilta Pipon muistopäivän aamuna.

Kiitokset Rehulan Marialle ja Matille, että saimme kokoontua heidän luokseen viettämään lämminhenkistä, sykähdyttävää sunnuntaita Pilven Pojan muistoksi.


Kun Pipo oli kaksivuotias, sillä oli tapana levätä laitumella makuullaan. Se ei noussut ylös, vaikka menin sen luokse ja kävin itsekin pitkäkseni pää sen lämmintä kylkeä vasten. Siinä me sitten paistattelimme kevätauringossa ja haaveilimme tulevaiduudesta. En usko, että kumpikaan meistä - nuori oripoika  tai 16-vuotias teinityttö- silloin aavisti, millainen elämää suurempi seikkailu siitä tulisi!
Kiitos kaikille  muistotilaisuudessa olleille ja muuten osanottonsa osoittaneille! Ilta oli onnistunut -kyyneliä mutta enemmän hyvien muistojen hymyjä ja naurua.
Laura



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti