sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Näkkälän maatiaiskantaiset porokoirat



Maaliskuussa kävin pikaisesti Näkkälässä haastattelemassa porokoirankasvattajaa ja poromiestä Koiramme-lehden porokoiran käyttöä käsittelevää juttuani varten. Kylä, ihmiset ja koirat tekivät minuun jo silloin vaikutuksen. Palasin Näkkälään toukokuussa.
Minulla oli tilaisuus tutustua laajasti Näkkälän porokoiriin. Näkkälä on saamelaiskylä, jossa jokaisella poromiehellä on oma koira. Koiran käyttö- ja koulutusperinne eivät ole siellä katkenneet. Kylä sijaitsee erillään muista kylistä Pöyrisjärven erämaa-alueen kupeessa. Kylässä on enimmäkseen rekisteröimättömiä porokoiria. Koiria on haettu perinteisesti Norjasta Kautokeinon alueelta ja tietysti myös lähialueelta kuten esimerkiksi Palojärveltä.
Porokoiria ei perinteisesti kasvateta samaan tapaan kuin kennelmaailmassa.  Porokoirien annetaan kasvaa siitä materiaalista, mitä on saatavilla. Jos nartun jälkeläiset havaitaan hyväksi, siltä halutaan uusia pentuja porotyöhön. Sataprosenttisen varmaa ei aina voi olla pentueen isästä. Mutta alueella, jossa tälläkin hetkellä on vain yksi kastroitu metsästyskoira ja loput porokoiria, se todennäköisesti on porokoira. Lisääntymään pyrkivät tietysti elinvoimaisimmat urokset. Jossain määrin vielä siis toimii luonnonvalinta.


Anni-Marja Vanhapiha jatkaa isoäitinsä Elli-Marja Roksin työtä. Hänellä on tällä hetkellä kolme porokoiranarttua, jotka ovat saaneet pentuja. Pentuja on mennyt kylän poromiehille ja kauemmaksikin. Ne ovat yleensä osoittautuneet hyviksi porokoiriksi. Hän  tietää pentueiden isät. Hankaluus on vain se, että sukuja ei kirjata ylös, joten sukutiedot ovat muistin varassa.

 Anni-Marjan kaikki koirat ovat iloisia ja vieraille ystävällisiä. Ne pysyvät hyvin omalla pihallaan kylän reunassa.

Jo edellisellä vierailulla minuun syvän vaikutuksen tehnyt narttu Nasti oli saanut kevätpäiväntasauksen aikaan pennut. Nasti on iloisesti irvistävä, älykäs ja toimelias porokoira. Se on saanut jo useammat pennut.

Nastin mieliharrastuksia ovat jäiden rikkominen ja uiminen.

Pentueen isä Musti on naapurissa asuvan Iisko-Matti Näkkäläjärven nuori porokoira. Se on tainnut olla vähän liian innokas tyttöjen perään, koska oli joutunut ketjun päähän.

Pentueessa on yksi lyhytkarvainen tyttö, loput pitkäkarvaisia. Kaikkiaan pentuja on kuusi kolme poikaa ja kolme tyttöä.



Anni-Marjan eno Uuno Vanhapiha kertoi äitinsä Elli-Marja Roksin (nyk. Proksi) kasvattaneen enimmäkseen lyhytkarvaisia porokoiria. Hänellä itselläänkin on ollut monta hyvää porokoiraa. Erityisesti on jäänyt mieleen Paukki. Lyhytkarvainen, pitkärunkoinen ja jalkava porokoira, joka työskenteli rohkeasti myös pimeässä. Siihen aikaan tunturissa oli susia. Uuno tarinoii, että koira oli viisaampi kuin ihminen. Ei pelännyt susia, vaan käänsi tokan turvaan.

Nasti leikkii tyttärenpoikansa Hipun kanssa. Hipun isä on Vilho Vanhapihan Nalle.


Nalle on jo iäkäs porokoira. Se on lähtöisin Norjasta Kautokeinon läheltä Avchista.

Kaksivuotias Calmo on myös Nastin pentu. Samasta pentueesta syntyivät myös  pitkäkarvainen Remu ja Anni-Marjalle jäänyt lyhytkarvainen narttu Cugu. Calmo on porokoirana Anni-Marjan tyttären Marjon miehellä Jari Maggalla Vuotsossa. Pentueen isänä  jo edesmennyt hyvä porokoira Mösse.

Rölli on Anni-Marjan vanha narttu. Se on norjalainen porokoira ja saanut Anni-Marjalla muutaman pentueen.


Nastin isä Guuge on jo yli kymmenvuotias. Se otti meidät ystävällisesti vastaan Antti Näkkäläjärven pihalla.

Antti kertoi, että Guuge on erittäin kuuliainen ja hyvä porokoira.

Nastin emä on Tuomas Näkkäläjärven porokoira  Sunna (oik.), Mari Näkkäläjärven vieressä perheen nuori porokoira Tsahpi. Sen emä on Sunna ja isä Mosku. Tsahpi on Mustin veli (Iisko-Matti Näkkäläjärven porokoira).

Tuomas kouluttaa Tsahpista itselleen porokoiraa. Tsahpi on osoittautunut sinnikkääksi ja kuuliaiseksi työkoiraksi.
Oli mukava huomata, että Näkkälässä on nuoria poronhoitajaperheitä, jotka jatkavat perinteistä ammattia.


Tommi Vanhapihan tapasimme Pöyrisjärvellä porokoiransa Rannin kanssa. Tommi ja Ranni olivat tulleet usammaksi päiväksi Pöyrisjärvelle vahtimaan, etteivät vaatimet vasoineen siirry Norjan puolella. Lunta on vielä niin paljon, että porot voivat kävellä aidan yli.
Ranni on norjalaisen Röllin ja Mössen poika ja Tommin hyvä työkaveri.

Porokoira työmaallaan.

Vierailin Näkkälässä  seitsemässä poromiesperheessä. Sekä ihmiset että koirat ottivat minut ystävällisesti vastaan. Luonteeltaan tämä koirakanta on erinomaista. Yhtään vihaista tai turhaan räksyttävää koiraa en tavannut.
Näkkälä jäi sydämeeni ja jotain sain sieltä mukaanikin.Siitä seuraavassa suakkunassa.






2 kommenttia:

  1. Ihana juttu, ihanat koirat ja kyläläiset :)

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti. Saa kivasti tietoa tulevien koiriemme suvusta.

    VastaaPoista