keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Onnekkaat elämänkeväässä

 


 Kaksi vuotta sitten 11. 4. 2012 syntyivät Pilvipolun Pipariakan toiset pennut,  rekisteröimättömät porokoirasukuiset Onnekkaat.

Onni
Pentueen isänä oli rekisteröimätön, porokoirasukuinen Onnenpoika Onni. Onni oli astutushetkellä jo 12-vuotias.
Kasvattajan minulla oli tässä pentueessa tärkein tavoite säilöä tulevia aikoja varten vanhojen porokoirasukujen geenejä, jotka muuten olisivat hävinneet lopullisesti. Onnia veljineen olen aikanani tarjonnut lapinporokoirien reksiteriin kaksikin kertaa. Rotujärjestössä ei kuitenkaan aika ole ollut vielä kypsä sille, että geenikannan laajuus asetettaisiin etusijalle alkuperäisen poroa paimentavan koiran säilytyksessä. Minulla ei ole halua riidellä. Toivon, että joku ymmärtää jatkaa työtäni sitten, kun en enää itse jaksa.
Onnin isä on Aila Korhosen kasvatti Tilko, Tilkon isä on Muonion paliskunnan arvostettu porokoira Sahfi eli Tsahpi (U104-80A porokoiratutkimuksen omassa rekisterissä), joka oli mukana porokoiratutkimuksessa ja tuli vanhoilla päivillään astumaan etelään. Sitä käyttivät siitokseen sekä Aila Korhonen että Helvi Tiisala 70-80-luvun taitteessa. Tilkon emä Jetta eli "Kipi" (121-83A porokoiratutkimuksen rekisterissä) oli porokoiratutkimuksen narttuja. Porokoiratutkimuksen nartut valittiin siitokseen vanhempien ja veljien poropaimennusominaisuuksien perusteella.

Anu

Onnin emä on Ard´na eli Anu. Anun emä oli kautokeinolainen porokoiranarttuni Cikki ja isä paimensukuinen lapinkoira Pilvipolun Pepe.

Cikki
Viehka

Pilvipolun Pipariakan isä on Viehka eli lapinporokoirauros Peanu Vaaprotti, joka toimii edelleenkin yli 11 vuotiaana hälytysryhmän pelastuskoirana Oulussa. Viehkan geenit jatkuvat ainoastaan tyttärensä Piparin kautta.

Santtu

Viehkan isä on suoraan porokoiratutkimuksen koirista polveutuva Helvi Tiisalan kasvatti Santtu.

Halla ja Pihkka


Viehkan emä on risteytysnarttu Halla, jonka emä on rotuunotettu  Helvi Tiisalan kasvatti Pihkka ja isä paimensukuinen lapinkoira Riskukarhin Sirma.

Onnekkaiden sukutaulu on siis täynnä porokoirien vaiheikasta historiaa. Sukutaulussa olevat koirat kaikki ovat olleet mieleenjääviä persoonia. Muistojen lisäksi toivoisin niiden geenien rikastuttavan lapinporokoirakantaa.

Jos haluat tietää enemmän porokoirien historiasta, voit lukea artikkelini Porokoiran tarinan

Olen tehnyt näille rekisteröimättömille porokoirasukuislle pentueille samat terveystarkastukset ja geenitutkimukset kuin muillekin kasvateilleni. Silmien suhteen linja vaikuttaa terveeltä muuten, mutta Pipari ja Mansi ovat PRA-kantajia. Linjassa esiintyy myös pompentaudin kantajuutta. Siksi jatkossakin on syytä tehdä geenitestit, kunnes  saadaan karistettua nämä sairausgeenit pois. Jonkun verran on myös löysälonkkaisuutta (C-lonkkaa), mutta se ei porokoiran elämää yleensä haittaa.  Sukutaulussa esiintyvät koirat ovat eläneet terveinä vanhoiksi. Cikki kuoli tapaturman seurauksena 9-vuotiaana. Kaikki muut ovat saavuttaneet 12- 14-vuoden iän.

  
Isä Onni ja poika Jehki.


 Onni jaksoi vielä lähes vuoden kasvattaa poikaansa, kunnes lähti pilvipeuroja paimentamaan.

Onnekkaiden elämänkevättä:




Mansi


Rölli


Raikuja Mansi





Raiku, Eemeli ja Mansi





Jehki ja Mansi



Eemeli on jo pitkällä pelastuskoiraopinnoissa. Ensimmäiset päivä- ja pimeäkokeet on suoritettu.


Jehki on läpäissyt poropaimennustaipumuskokeen. 


Kaikki viisi ovat rakastettuja perhekoiria, reippaita ja mukavanluonteisia. Kuvassa Rölli.


Mansi jäi Pipari-emon kiusaksi ja riesaksi. Ja minun ilokseni. Eikä minulla ole valittamista. Mansin älykkyys hämmästyttää ja riemastuttaa.





1 kommentti:

  1. Moi mielenkiintoinen tämä sivusi ja hienoja kuvia ja kirjoituksia, Tykkään sun ajatustenjuoksun suunnasta =) Sen verran pisti tuossa silmään yksi asia... Kävin itse hakemassa vanhan Sahfin Kolarista. Reissu on jäänyt elävästi mieleen kun 23 joulukuuta matkustin junassa vanhan uroksen ja kahden kiimaisen nartun kanssa Kolarista etelään ja konduktööri antoi lopulta minulle ja koirille käyttöön koko vaunun kun hetken katseli touhua. Joulun aatonaatona tais junassa olla 3-4 ihmistä lisäkseni matkalla pohjoisesta etelään. Vuosi oli -90 luvun alkupuolta, olisiko ollut -93 tai -94 ja sitä koiraa Aila ja Hille (helvi Tiisala) käyttivät paljon. Tosin näitä Safeja oli kaksi ja ehkäpä puhut siitä aikaisemmasta =) En tosin en usko että Tiisalan Hille olis ollut jo silloin mukana, hänen vanha lapinkoiransa Malla oli noihin aikoihin 14 ja taisi olla Hillen ensimmäinen koira ellen ihan seniiliksi ole tullut =) Lisäksi tämä Jetta eli Kipi oli myöskin näitä -80 ja -90 luvun koiria, syntynyt vissiin joskus -80 luvun alkupuolella, ehkä -83 tai -84 eli tukis väittämää että tämä jälkimmäisempi Sahfi on koira jota ainakin HIlle käytti, ei se ensimmänen Sahfi, mutta saatanhan minä olla väärässä kaikkien näiden vuoisen jälkeen, mutta jokatapauksessa Kipin, Tilkon ja jäkimmäisen Sahfiin tunsin hyvin =) Kiva lukea juttuja vanhoista tutuista =)

    Anne Reijonen

    VastaaPoista