maanantai 3. syyskuuta 2012

Kolin maatiaiset Lieksan kirjastossa

Lieksan pääkirjastossa vapautui syyskuuksi näyttelytilaa. Tommilan Liisan avustuksella vein sinne maatiaiset kylään kuukaudeksi. Mukana ovat Arja Leppäsen pienet huovutustyöt.

Mukana jotain uutta ja myös vanhaa.
Näyttely on omistettu uhanalaisille maalaismaisemille ja erityisesti Kortelahden pientilalle.
Lainaus teosluettelosta:
 
Jäin eläkkeelle opettajan työstä ja muutin Kontiolahdelta Kolille Kortelahden pientilalle huhtikuussa 2009. Vuokrasin tilan kolilaisiltaTuomo ja Liisa Saarelaiselta. Talo, entisöity navetta ja rantasauna Käränkälammen ja Käränkävaaran välissä ovat enemmän kuin unelma punaisesta tuvasta. Mukanani muuttivat lapinporokoirat Silva ja Pipari. Syksyllä hankin maatiaiskissa Hillan hiiriongelman luonnonmukaiseksi ratkaisuksi. Kesällä 2011 hain Kortelahteen Pielisen toiselta puolen maatiaiskukon Taiston ja viisi kanaa. Ne ovat horniolaista kantaa, joka on minulle erityisen rakas, koska olen aikoinani itse löytänyt kannan Karkun Hornionperältä. Olen elänyt maatiaisten kanssa 1980-luvulta lähtien. Perheessämme on kasvatettu lähes kaikkia kotieläimiä mehiläisistä suomenhevosiin. Tällä hetkellä säilytän Pilvipolun kennelissäni uhanalaisia porokoirasukuja, kasvatan maatiaiskissoja ja olen mukana maatiaiskanojen säilytysohjelmassa.
Maatiaisten kanssa elämä on rattoisaa. Ne ovat kekseliäitä ja uteliaita. Niitä on helppo kouluttaa vaikkapa valokuvamalleiksi. Omien eläinteni lisäksi olen kiertänyt ympäri Suomea Käsivarresta Saaristomerelle kuvaamassa alkuperäisrotuja.
Kortelahti ja Käränkä ovat olleet inspiroijiani. Loma-Kolin uusi kaava uhkaa maisemaa ja elämääni tilalla. Vaaran ja lammen väliset pellot on kaavoitettu huvilatonteiksi. Talon takapellolle tulisi läpikulkutie Loma-Kolin rinteille päin. Liisa Saarelaisen perikunta sai suojeltua Kortelahden rinnemetsää puoli hehtaaria liito-oravien elinpiiriksi. Mutta Loma-Kolin ainutta vanhaa pientilaa Kortelahtea ei katsottu suojelemisen arvoiseksi.
Kesinä 2004-2005 Kortelahdessa näyteltiin Pielisen balladia. Surullinen balladi taitaa saada jatkokertomuksen. Maalaismaisema maatiaisineen saa väistyä. 

                                           Tervetuloa!



1 kommentti:

  1. Voi että. Kiitos kutsusta :-)
    Surettaa niin tuo rakentamisen hulluus. Kuvasi ja niihin liittyvät kertomukset ovat upeita, voi kun ne auttaisivat. Äänettömyys ei ainakaan auta, hienoa että teet oman osuutesi. Jutun alkukuva, missä on siivekkäät ja karvakuonot kaikki pihatiellä, on mainio!
    Onnea näyttelyyn!

    VastaaPoista