tiistai 28. elokuuta 2012

Munannoutaja Mansi

Porokoirasukuinen Mansi  on pikkupennusta alkaen saanut seurustella kanojen kanssa
Mansi on kasvanut kesän aikana samaa tahtia Anna-Liisa tipujen kanssa. Anna-Liisa on horniolainen maatiaiskana, joka hautoi alkukesästä kuusi munaa. Tiput kuoriutuivat juhannuksena.
Leikitäänkö?
Elokuussa kanojen munantuotanto loppui. Viidestä kanastani kaksi eivät tulleet yöksi kanalaan. Yritin etsiä kanoja koirien kanssa mutta tuloksetta. Kortelahden pihapiiri on hyvin rehevää ja täältä löytyy erinomaisia piilopaikkoja horniolaisille "viidakkokanoille".
Mansi haeskeli jotain tiheässä ruuspensaikossa. Huomasin sen tulevan sieltä kantaen suussaan jotain. Muna! Äkkiä laitoin käteni Mansin kuonon alle ja sanoin: irti. Mansi tiputti munan kauniisti käteeni.  Minä nappasin sen suuhun namipalan, joita pidän aina taskussa pennun kanssa ulkoillessani. Tietysti Mansi sai ylistävät kehut. Tuumailin, että olisikohan noita munia lisää. Hain kameran sisältä  ja laitoin toimintakuntoon. Kehoitin Mansia etsimään munan. Ja niin se lähti taas ruusupusikkoon.
Mansi  poseeraa muna suussaan. 
Kanat alkoivat taas munia munintapesiin.Seuraavina päivinä harjoittelimme munannoutoa. Piilotin munia pihalle ja Mansi etsi. Yhtään munaa pentu ei ole rikkonut.Eräänä päivänä Mansi tuli omenapuuutarhasta ja toi käteeni hieman nolon näköisenä lämpimän munan.
Hoksasin, että se oli ottanut se kanan alta. Pyysin Mansia hakemaan toisen munan ja niin se palasi omenapuiden alla kasvavaan korkeaan heinikkoon. Minä seurasin kameran kanssa.
Sieltähän yksi kanoistani löytyi. Mansi poimi varovasti munan sen alta. Tunsin itseni pahimmanlaatuiseksi konnaksi, kun tyhjensin Hellan pesän. Mutta minulla ei ole tilaa uusille tipuille näin syksyllä. Mansia Hella ei nokkassut, mutta minä sain monta nokankopautusta näpeilleni ja olin ne ansainnut.
Anna-Liisan kuusi tipua riittää tälle kesälle. Niistä on vain yksi kana ja muut viisi kukkoa. Niin että jos joku kaipaa kanalaansa horniolaista, hyvin ihmisiin, koiriin ja kissoihin sosiaallistettua kukkoa, täältä semmoinen löytyisi.
Hornilainen Taisto-kukko, tipujen isä.


7 kommenttia:

  1. Voi miten hauska juttu, munannoutaja-Mansi ja viidakkokanat! Hieno kuva Taistosta, ylväs! Vielä en voi ottaa kanoja, kun matkustan kaupungin ja saaren väliä, mutta ehkä joskus jos lakkaan kulkemasta.
    Kiva että perustit uuden blogin, tänne kertyy vuosien aikana paljon uutta ja mukavaa kuvatarinaa.

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun siirryit bloggerin puolelle, tervetuloa! :) Ihana kertomus. Oi miten suloinen tuo lähikuva Mansista muna suussa, korvat pitkin päätä. Aika taitava munannoutaja, jos ei yksikään ole mennyt rikki. Hän taisi ottaa tehtävänsä ihan kirjaimellisesti, kun kanan altakin haki munia :D

    VastaaPoista
  3. Kiitokset, opettelen tätä bloggerin käyttöä. Saila, kanat ovat siitä mukavia kotieläimiä, että emäntä voi joskus olla muutaman päivän poissa, jos on hyvät vesi- ja ruokinta-automaatit ja joku naapuri käy vilkaisemassa. Tosin mun kanoilla on aina hoitaja, kun on noita muitakin kotieläimiä. Ja kyllä ne tuntuvat silti protestoivan mun reissujani vähentämällä munimista.

    VastaaPoista
  4. Mainio Mansi!
    Ja mukavaa kun sinulla on taas blogi - ehdin jo kaivata.

    VastaaPoista
  5. Voi, Mansi, veit sydämeni <3 Ihana tarina!

    VastaaPoista
  6. Olipas hauska tarina tämäkin, Anna-Liisa <3 Taisto:)
    Ja miten fiksu Mansi Munannoutaja, siinä sen huomaa että lappalaiskoirasta on moneksi!

    VastaaPoista