kotisuvut uusittu

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Vaarallista Joulua Kolilta-joulukalenteri



Tule vaeltamaan kanssani Kolin vaaralta vaaralle kohti joulua. Tämä kalenteri on vaarallinen myös siksi, että voit jäädä kolikoukkuun. Niin kävi itselleni, kun kohta  kahdeksan vuotta sitten vuokrasin mökin Kolilta. Aloitin tämän Joulukalenterin facebookissa ja jatkan sekä siellä että täällä blogissani. 



Rintasenvaara helmikuisena pakkaspäivänä. Rintasenvaara on ensimmäinen vaara pohjoisesta ja sieltä avautuu näkymä Kolin päävaaroille ja Pieliselle. Tänne ehdin hyvin kävellen auringonnousun aikaan, koska matkaa on vajaa kilometri Kortelahden tietä. 

  
Rintasenvaara, Kolin vaarajonon viimeinen huippu ennen Pielistä. Retkeilen usein Häkinniemessä, jossa on matala hiekkaranta ja kivikkoinen niemi.Täältä avautuu vaikuttava maisema Rintasenvaaran pohjoiseen päähän. Maisema on toistaiseksi säilynyt kauniina ja luonnonvaraisena. Niemeen rakennetut huvilat peittyvät hyvin rantametsikköön.


Rintasenvaaran Käräjäkallio on jylhä paikka, jossa minulla on aina tunne, että olen tunkeutunut karhun reviirille. Onneksi paikka säilyy edelleenkin koskemattomana, koska se on suojeltu.


Poikkean Rintasenvaaralta lähes kymmenen  kilomeriä länteen Räsävaaralle. Siellä on hulppea näkötorni, josta voi ihailla Kolin maisemia kaikkiin ilmansuuntiin.


Räsän jääputoukset sijaitsevat Räsävaaran itärinteillä. Tänne kannattaa tehdä lumikenkäseikkailu.


Kotivaaraltani Käränkältä avautuu suomalainen maisema  kauneimmillaan. Elokuinen kesäpäivä vuonna 2009. Kesän viimeinen Koli-laivan vuoro Kolin Satamasta Lieksaan.


Syyskuun aamuinen usva väistyy Käränkälammelta ja aurinko valaisee lampea kolmelta ilmansuunnalta ympäröivät vaarat. Etelässä maisemaa reunustavat Kolin päävaarat Ukko, Akka, Paha ja Ipatti.


Kiipeän taas kerran Käränkävaaralle halaamaan Käränkän Ukkoa. Ukko vartio Käränkän yli vievää polkua sen korkeimmalla kohdalla.


Kolille voi saapua kahta reittiä: Kolin portin  kautta päätietä tai mutkaista Jerontietä. Jerontiellä Ryläyksen parkkipaikan jälkeen avautuu hieno panoraama kohti Kolin vaaroja. Kuva on otettu joulukuun lopulla auringon laskun aikaan.


Jeron lampi etualalla. 

Jatkuu jouluaattoon asti.





tiistai 6. joulukuuta 2016

Mitä olisi Suomi ilman suomenhevosta


Suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna vuodesta 1907, jolloin suomenhevosen kantakirja perustettiin. Ensi vuonna juhlitaan siis satavuotiasta Suomea ja satakymmenvuotiasta suomenhevosta. Suomenhevosella oli suuri merkitys Suomen itsenäisyyden puolustamisessa ja Suomen jälleenrakentamisesssa sodan jälkeen.  
 


Suomenhevosruuna Pihan Valo eli Vallu, Janne ja lapset hakemassa joulukuusta.


Suomenhevoskasvatuksessa on nykyään neljä jalostuslinjaa: ravi-, ratsu-, työ- ja pienhevonen. Uhanalaisin on työhevoslinja.  


Kuvissa Pihan Pilviveikko eli Veke, ratsusuunnan  vuoden ikäinen orivarsa, jonka isä on valio-ori Pilven Poika ja emä Lento-Milla






Suomenhevosessa löytyy ryhdikäs ratsutyyppi, joka soveltuu hyvin sekä harrastus- että kilparatsuksi este- ja kouluratsastuskentille.


Suomenhevosori Pihan Just Joo eli Jone ja Paula. Jonen isä on Silvolan Elmeri, emä Pihan Pirtsakka ja emänisä Pilven Poika.




Suomenhevonen on monipuolinen ja luotettava perhehevonen. Nuori ruuna Pihan Tuima aloittelee uraansa Pihamäen perhekodin terapiahevosena.


Aurinkoista itsenäisyyspäivää!


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kissapiristys

Pieni kissapiristys tähän marraskuun harmauteen eli Liinun kesäpentujen kuulumisia.
Lokakuussa kävin Tampereella moikkaamassa Rosvo-Rauhaa, josta oli tullut Peetun ja Hugon luona Melli. Melli on reipas, kaunis kissaneito, joka leikkii iloisesti poikien kanssa ja oli hyvä kaveri vanhan Saaga-koiran kanssa.

Risto matkusti Lohjalle ja sieltä tuli minulle mukava kuvatervehdys. Kuvat ovat perheen äidin Annan ottamia. Ristosta tuli Onni.




Lohjallakin Onni sai vähän aikaa nauttia lumesta niin kuin Maijakin täällä Kolilla.

Nuorella kissatytöllä on paljon puuhaa ja opittavaa. Luonteeltaan Maija on vähän niin kuin Peppi Pitkätossu ja rynnistää innolla uusiin tilanteisiin.



Maijan ensimmäinen ihan oma saalis.





maanantai 14. marraskuuta 2016

Superkuu Pielisellä


Tänään näkyisi itäisellä taivaanrannalla iltapäivällä klo 15 jälkeen superkuu, jos ei ole pivistä. Parhaiten se varmaan näkyisi jostain Kolin vaaroilta tai Pielisen rannasta. Näin lähellä Kuu on seuraavan kerran vasta vuonna 2034. Edellisen kerran kuu näytti näin suurelta vuonna 1948 eli 68 vuotta sitten. Superkuuksi kututaan ilmiötä, kun Maa, Kuu ja Aurinko ovat samassa linjassa ja Kuu on radallaan täydenkuun aikaan lähimpänä maata. Tällöin Kuu näyttää maasta katsottuna mahdollisimman suurelta. Tarkemmin Ylen sivuilla .

Aamulla katselin säätiedotuksia eikä hyvältä näyttänyt. Sitten muistin, että olenhan minä kuvannut superkuuta  aiemminkin. Kesäkuun 22. päivä vuonna 2013 eli juhannuspäivänä. Silloin kyllä taivas oli  lähes pilvetön, mutta ongelmana oli  pohjoisen valoisa suviyö. Superkuu nousi suurena Pielisen Vuonislahden puolelta. Jos tarkkaan katsoo, se jopa erottuu auringonlaskun  värjäämällä kesätaivaalla. 

Muutamien kolilaisten ystävien kanssa järjestimme kuunkatseluretken Pieliselle. Oppaana oli Pielisen paras opas, kalastaja Eino Nousianen. 


Jouduin vähän tekemään töitä, että sain kaivettua haalean superkuun  esiin juhannusyön kuvista. Aikanani olin varmaan  jättänyt kuvat käsittelemättä, koska kuu on niin valju. Hyvä, että muistin nyt.




Olisihan se mukava nähdä tänäänkin superkuu. Toivotaan, että pilvet rakoilee.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Pielinen jäätyy

 Joutsenet löytävät vielä sulapaikkoja Pieliseltä. Kohta on kiire lähteä.

 Tästä lähtee jäätie. Saisimmekohan sen tänä talvena jo joululahjaksi?

Pakkaslumi on puuteroinut Kolin kansallismaiseman. Näkymä Pahalta.


Pielisellä syntyy pakkashuurupilviä.




 Pahlata Mäkrän suuntaan.