kotisuvut uusittu

torstai 12. tammikuuta 2017

Tulppaanit piristää niin emäntää kuin kissojakin

Pitkiä härkäviikkoja joulun jälkeen on mukava piristää tulppaaneille. Niinpä kaupunkireissulla ostin ison kimpun lempivärejäni.

Innostuessani unohdin, että kissanpennutkin nauttivat tulppaaneista vähän vain erilailla.

Maija kokeneempana opasti Taunoa.

Nam!

Voi emäntä, minkä keksi!

Vähän ois vain maisteltu.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Kissan silmä

Kissan silmät lumoavat. Eri rotuisilla kissoilla on niille ominaisia  silmien värejä. Esimerkiksi ragdollilla on aina siniset silmät. Kokoilin tähän vanhoista kuvistani maatiaiskissojen kiehtovia katseita. Aikuisten maatiaskissojen silmät ovat yleensä vihreät tai keltaiset.

Maija reilu seitsemän kuukautta
Silmien väri muuttuu iän mukana.

kolmeviikkoinen

seitsemänviikkoinen

noin kolme kuukautta

Kissanpennut eteisen hämärässä.
Kissojen silmät loistavat pimeässä. Pupilli laajenee suureksi niin, että sen läpi pääsee mahdollisimman paljon valoa. Kissojen silmä on noin kuusi kertaa herkempi valolle kuin ihmisen silmä. Verkkokalvon takana on heijastava valokerros, joka peilin tavoin hyödyntää valoa tehokkaammin.  Tästä heijastavasta ilmiöstä johtuen kissan silmät kiiluvat pimeässä. Ilman valonsäteitä ei kiiluminen tietenkään ole mahdollista.

 Liinu talviauringon ja hankien hohteessa
Kirkkaassa valossa kissan pupilli supistuu  kapeaksi pystysuoraksi raoksi.

Hilla
Väreistä kissa näkee parhaiten sinisen ja keltaisen. Kissan näkemä maisema on harmahtava verrattuna ihmisen näkemään.






Saalistajana kissalle on tärkeää havaita liike. Sen silmien näkökenttä on laajempi kuin ihmisellä. Toisaalta kissa ei näe kovin kauas.  Ihminen voi nähdä tarkasti noin 30 metrin päähän, kun taas kissa vain kuudn metrin päähän.



Tauno 4 kuukautta

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Vuoden kylmin päivä


Taunolle pakkaspäivät olivat varmasti järisyttävä kokemus.  Hyvin kuitenkin selvittiin.

Oliko loppiainen vuoden kylmin päivä? Pakkasmittari näytti Kolin Kortelahdessa kolmeakymmentä miinusastetta. Muutama päivä pakkasta on ihan mielenkiintoinen elämys. Täytyy tunnustaa, että iän myötä olen tullut  mukavuudenhaluisemmaksi. Enää en rynnännyt tuntikausiksi kuvaamaan pakkasaamuja vaaroille.


Kuva on otettu tammikuussa 2012. Lunta on nyt suurinpiirtein saman verran kuin nyt.


Kyllä kirpakka pakkanen tuntuu koirienkin käpälissä. Ei kannata pitkään seisoskella.


Maija on pakkaskissa. Se halusi joka päivä ulos ja väillä oikein täytyi houkutella sisään.








Leivinuuni lämpesi joka päivä.


Elävä tuli, läheisyys ja lampaanvilla pitävät vilun loitolla. Kissakin sen tietää!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Maatiaismuorin kymmenen kärjessä

Näin vuoden vaihtuessa on tapana luoda katse menneeseen. Niinpä täällä Maatiaismuori-blogissanikin on syyytä tarkastella mennyttä aikaa. Tätä blogia olen nyt kirjoittanut neljä ja puoli vuotta. Vierailijoita on ollut jo yli 300 000. Siitä kaunis kiitos ja hellä rutistus kaikille maatiaisten ja luonnon ystäville!
Mikä vierailijoita on kiinnostanut eniten? Poimin tähän kymmenen suosituinta sivuani eli ne sivut, joissa on eniten ollut vierailijoita. Laitan ne tämän hetkisessä paremmuusjärjestyksessä. Sivuilla on nyt ollut kävijöitä 1681-5447.  Minua itseäni tietysti kovasti kiinnostaa, mikä teitä lukijoitani kiinnostaa.

Tuore itsenäisyyspäivän päivitys nousi heti suursuosikiksi Mitä olisi Suomi ilman suomenhevosta
Kiitos Pihamäen talliporukka ja Pihan ihanat suomenhevoset!


Kakkosena viimekesäinen lehmänlämpöinen päivitys kyyttöjen kesäriemusta Kolilla
 Lehmät, ne nyt vaan on niin ihania!


Pilven Poika elää muistoissa ja jälkeläisissä on sivu, jonka tein Pipon kuolinpäivänä surutyönä  ja suuri, pakahduttava kiitos sydämessäni.


Maatiaiskissan kasvatus on vaikeaa ja ristiriitaista Niinhän se on, mutta ei minunkaan kasvatustyöni tuohon päivitykseen  kolme ja puoli vuotta sitten loppunut, vaikka niin uhkasin. Maatiaiskissat ovat vieneet mennessään ja ehkä olen  pystynyt tekemään jotain niiden arvostuksen lisäämiseksi. Se on ainakin ollut tavoitteeni.


Joulu ilman Piparia Pipari oli viimeinen oma koirani, joka oli syntynyt Pyytivaaralla Pilvilampaiden aikaan. Pipari oli minulle ainutlaatuisen  tärkeä.  Pipari on tärkeä lenkki vaativassa maatiaiskantaisen porokoiran kasvatustyössäni, joka perustuu porokoiran historiaan ja geenien säilyttämiseen mahdollisimman monimuotoisena. Onneksi sen harvinainen suku  jatkuu pieninä puroina tai paremminkin noroina.


Suomenhevosori Voru ja Telkkämäen kaskiperinnetila  ylistävät suomalaista työtä ja historiaa.


Näkkälän maatiaiskantaiset porokoirat
Oli satumainen onni ( ja ehkä myös parinkymmenen vuoden yhteydet ja perehtyminen ) että löysin vielä syrjäisen Näkkälän kylän, jossa oli vanhantyyppistä porokoirakasvatusta. Sieltä tuomani porokoiranpentu Unna on jokapäiväinen iloni ja ylpeyteni.

Oi Kolin kuusipuu kertoo tarinaa Kolin kansallispuistosta,  luonnonsuojelun ja lyhytnäköisen kaupallisuuden ristiriidasta.


Ylistyslaulu suomenhevoselle
Kesäinen matka Poriin Noormarkkuun Rehulan tallille ja Yyteriin oli yksi valokuvaajanurani riemullisimmista koemuksista.


Järisyttävin luontokokemukseni sielunmaisemassani Paanajärven kansallispuistossa Venäjällä.
Paanajärven karhu

Mitäpä tässä muuta voi sanoa kuin että elämälle kiitos!
Monimuotoista , suvaitsevaa, kohtuullista ja hitaan elämyksellistä Uutta Vuotta 2017!

tiistai 27. joulukuuta 2016

Minun joululahjani: Tauno Vimpeli Palo


Vähän ennen joulua saapui kissalaumaani uusi jäsen, pieni harmaaraidallinen poikakissa.
Taunon emä pelastettiin Pohjanmaalta Vimpelistä, jossa se oli elänyt ilman kotia ja tehnyt jo useammat pennut. Se imetti vielä luovutusikäisiä pentuja ja odotti jo seuraavia. Eläinystävät pyydystivät pentueen ja emon. Pennuille löytyi kodit ja emo matkasi Nooran kyydissä Helsinkiin Kajaskiven kenneliin. Harmaaraitainen emo sai nimekseen Kaisa. Syyskuun 27. päivä syntyi neljä virkeää kissanpentua: kaksi mustaa tyttöä, harmaa tyttö ja harmaa poika. Nyt Kaisa on steriloitu  ja se ja kaikki sen pennut ovat löytäneet sopivat kodit.


Olen jo pitkään haaveillut villasukanharmaasta kissasta. Punaiset Hilla ja Liinu sekä valkokilppari Maija ovat  kaunottaria, mutta niiden vastapainoksi tarvitaan jotain turvallisen vakaata ja maanläheistä. Ei järkevää, mutta voi niin mieltä ilahduttavaa.


Nimensä pikkukolli sai syntymäpaikkansa Vimpelin ja tulevan tehtävänsä mukaan. Charmikas harmaa hurmuri kuin Tauno Palo kotimaisissa elokuvissa eli siis Tauno Vimpeli Palo.


Nyt Maija pitää Taunoa pikkuveljenään, jolle pitää opettaa juttuja. Ehkä kuitenkin joskus vuoden kuluttua lempi leiskahtaa. Taunolle olisi toinenkin morsian. Olen ajatellut, että Tauno saisi elellä kollina pari vuotta ja  kastroitaisiin sen jälkeen.


Tauno otettiin mutkattomasti vastaan ja kaikki kissat hyväksyivät sen laumaan.


Tauno ei ollut varsinaisesti tottunut koiriin, mutta Mansi ja Unna eivät olleet siitä yhtään pelottavia, päinvastoin.


Joulunpyhät sujuivat  leppoisasti.


Välillä  voi ottaa matsit Maijan kanssa.  Ulkoilukin on jo aloitettu.


Kuvaamisiin ja valoisaa vuotta 2017!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Maatiaismuorin joulukortit

Tämän vuoden joulukorttirahani menivät hädänalaisille Aleppoon.
Näillä sähköisillä korteillani toivotan rauhaa ja hyvää tahtoa kaikkialle maailmaan!
Kiitän kaikkia läheisiäni,  ystäviäni, yhteistyökumppaneitani ja  kaikkia eläinystäviäni. Toivon kaikille valoa, toivoa ja iloa vuodelle 2017!